Suomeen on vuosisatojen saatossa muodostunut geneettisen tutkimuksen kannalta täysin ainutlaatuisia piirteitä pienen perustajajoukon ja vahvan geneettisen eriytymisen johdosta. Näitä piirteitä hyödynnetään jatkuvasti geneettisten sairauksien ja ominaisuuksien tutkimuksessa. Tällä sivulla esittelemme Suomen geneettistä hienorakennetta ennen 1950-lukua ja sitä seuranneita muuttoliikkeitä ja kaupungistumista. Nämä tulokset on julkaistu avoimessa tiedelehdessä G3: Genes, Genomes, Genetics. Tulokset ovat myös olleet pohjana Suomi 100 vuotta –erikoispostimerkin suunnittelussa.
Aineisto ja menetelmät: Aineisto pohjautuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FINRISKI-tutkimukseen ja käsittää 1 042 yksilöä, joiden vanhemmat olivat syntyneet alle 80 km etäisyydellä toisistaan. Aineistossa ei ole mukana lähisukulaisia. Yksilöiden perimä analysoitiin 230 000 geenimerkin avulla käyttäen ChromoPainter ja FineSTRUCTURE ohjelmistoja.
Kartat: Pisteet esittävät yksilöitä, jotka on sijoitettu kartalle heidän vanhempiensa syntymäpaikkojen keskiarvoihin. Geneettisen analyysin tulokset esitetään 17 kartalla, joissa yksilöt on jaettu eri värein kuvattuihin ryhmiin eli populaatioihin. Ensimmäisellä kartalla näkyy vain yksi populaatio ja seuraavissa kartoissa tätä jaetaan askel askeleelta alapopulaatioihin. Tulkinta on, että populaation yksilöt ovat keskimäärin geneettisesti samankaltaisempia muiden saman populaation yksilöiden kanssa kuin toisten samalla kartalla näkyvien populaatioiden yksilöiden kanssa. Oletus on, että alapopulaatioiden pilkkoutumisjärjestys vastaa pääosiltaan populaatioiden välistä geneettistä etäisyyttä eli jokaisella askeleella kahtia jakautuu se alapopulaatio, joka tilastollisessa mielessä kaikkein selvimmin sisältää kaksi toisistaan erottuvaa ryhmää. Kartan oikealla puolella oleva puurakenne esittää populaatioiden välisiä suhteita geneettisen etäisyyden avulla mitattuna.
Karttojen alapuolella olevien painikkeiden avulla voi tutkia geneettisen rakenteen eri tasoja sekä niiden yhteyksiä suomen kielen murrealueisiin.
Kuvien käyttö: CC-BY 4.0 lisenssin mukaisesti.
Yhteystiedot: Matti Pirinen (työn ohjaus) ja Sini Kerminen (analyysit).
Organisaatiot: Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM), Helsingin yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
Rahoitus: Helsingin Yliopisto ja Suomen Akatemia.
Aineiston 1 042 yksilöä on merkitty kartalle heidän vanhempiensa syntymäpaikkojen keskiarvon perusteella. Aineisto kattaa tasaisesti koko Suomen lukuun ottamatta Lappia ja Ahvenanmaata.
Aineiston 1 042 yksilöä on merkitty kartalle heidän vanhempiensa syntymäpaikkojen keskiarvon perusteella. Aineisto kattaa tasaisesti koko Suomen lukuun ottamatta Lappia ja Ahvenanmaata.
Geneettinen pääjako halkaisee Suomen itä-länsi-suunnassa ja noudattelee linjaa, joka kulkee Suomen kaakkoiskulmasta Pohjanmaan rannikolle, lähelle Oulua, ja jatkaa sieltä koilliseen jättäen Länsi-Lapin läntisen populaation puolelle. Geneettisellä pääjaolla on samankaltaisuuksia sekä keskiaikaisen Pähkinäsaaren rauhan rajan (1300-luku), Suomen asutushistorian että Suomen murrealueiden kanssa. Tarkemmin näistä yhteyksistä voi lukea artikkelistamme sekä erikoispostimerkkiprojektin kuvauksesta.
Geneettinen pääjako halkaisee Suomen itä-länsi-suunnassa ja noudattelee linjaa, joka kulkee Suomen kaakkoiskulmasta Pohjanmaan rannikolle, lähelle Oulua, ja jatkaa sieltä koilliseen jättäen Länsi-Lapin läntisen populaation puolelle. Geneettisellä pääjaolla on samankaltaisuuksia sekä keskiaikaisen Pähkinäsaaren rauhan rajan (1300-luku), Suomen asutushistorian että Suomen murrealueiden kanssa. Tarkemmin näistä yhteyksistä voi lukea artikkelistamme sekä erikoispostimerkkiprojektin kuvauksesta.
Itäryhmä jakautuu pohjoiseen (syaani) ja eteläiseen (sininen) alaryhmään. Pohjoinen itäryhmä kattaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ja Eteläinen itäryhmä kattaa Keski-Suomen, Savon ja Karjalan.
Itäryhmä jakautuu pohjoiseen (syaani) ja eteläiseen (sininen) alaryhmään. Pohjoinen itäryhmä kattaa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ja Eteläinen itäryhmä kattaa Keski-Suomen, Savon ja Karjalan.
Nyt myös länsiryhmä jakautuu pohjoiseen (musta) ja eteläiseen (punainen) alaryhmään.
Nämä kolme ensimmäistä jakoa osoittavat, että Suomi jakautuu ensin itä-länsi-suunnassa ja vasta sitten etelä-pohjois-suunnassa muodostaen neljä maantieteellisesti selkeästi keskittynyttä geneettistä populaatiota.
Nyt myös länsiryhmä jakautuu pohjoiseen (musta) ja eteläiseen (punainen) alaryhmään.
Nämä kolme ensimmäistä jakoa osoittavat, että Suomi jakautuu ensin itä-länsi-suunnassa ja vasta sitten etelä-pohjois-suunnassa muodostaen neljä maantieteellisesti selkeästi keskittynyttä geneettistä populaatiota.
Seuraavaksi havaitsemme keltaisen ryhmän, joka on hajaantunut laajemmalle alueelle kuin muut ryhmät. Tämän ryhmän yksilöitä löytyy itäisen Suomen lisäksi Helsingistä ja Viipurista (Venäjän alueella) sekä pitkin Suomen geneettistä itä-länsi -pääjakoa aina Ouluun asti. Ryhmän yksilöt ovat keskimäärin 8 vuotta nuorempia kuin muiden ryhmien yksilöt, joten keltaisen ryhmän vanhemmilla on ollut enemmän aikaa muuttoihin maan sisällä kuin muiden ryhmien vanhemmilla. Nuorimmalla kolmanneksella keltaisesta populaatiosta isovanhempien joukkoon voisi kuulua karjalaisia evakkoja, jotka joutuivat sodan seurauksena 1939-1945 muuttamaan pois Neuvostoliitolle luovutetusta Karjalasta ja asettumaan muun Suomen alueelle. Keltaiset yksilöt eivät kuitenkaan kaikki ole niin nuoria, että tämä olisi tyhjentävä selitys keltaisen ryhmän levinneisyydelle, vaan näemme, että tämän ryhmän leviäminen luovutetun Karjalan alueelta muualle Suomeen on alkanut jo ennen sotaa. (Tästä tarkemmin artikkelissa.)
Seuraavaksi havaitsemme keltaisen ryhmän, joka on hajaantunut laajemmalle alueelle kuin muut ryhmät. Tämän ryhmän yksilöitä löytyy itäisen Suomen lisäksi Helsingistä ja Viipurista (Venäjän alueella) sekä pitkin Suomen geneettistä itä-länsi -pääjakoa aina Ouluun asti. Ryhmän yksilöt ovat keskimäärin 8 vuotta nuorempia kuin muiden ryhmien yksilöt, joten keltaisen ryhmän vanhemmilla on ollut enemmän aikaa muuttoihin maan sisällä kuin muiden ryhmien vanhemmilla. Nuorimmalla kolmanneksella keltaisesta populaatiosta isovanhempien joukkoon voisi kuulua karjalaisia evakkoja, jotka joutuivat sodan seurauksena 1939-1945 muuttamaan pois Neuvostoliitolle luovutetusta Karjalasta ja asettumaan muun Suomen alueelle. Keltaiset yksilöt eivät kuitenkaan kaikki ole niin nuoria, että tämä olisi tyhjentävä selitys keltaisen ryhmän levinneisyydelle, vaan näemme, että tämän ryhmän leviäminen luovutetun Karjalan alueelta muualle Suomeen on alkanut jo ennen sotaa. (Tästä tarkemmin artikkelissa.)
Maantieteellisesti keskittynyt populaatio Etelä-Pohjanmaalla (vihreä) erottuu eteläisestä lounaisryhmästä (punainen).
Maantieteellisesti keskittynyt populaatio Etelä-Pohjanmaalla (vihreä) erottuu eteläisestä lounaisryhmästä (punainen).
Seuraava jako erottaa Kainuun (pinkki) ja Pohjois-Pohjanmaan (syaani).
Seuraava jako erottaa Kainuun (pinkki) ja Pohjois-Pohjanmaan (syaani).
Pohjois-Pohjanmaan populaatiosta erottautuu ryhmä (vaaleanvihreä), joka kattaa Kuusamon, Suomen sisäisen geneettisen isolaatin.
Pohjois-Pohjanmaan populaatiosta erottautuu ryhmä (vaaleanvihreä), joka kattaa Kuusamon, Suomen sisäisen geneettisen isolaatin.
Etelä-Pohjanmaan populaatio jakautuu pohjoiseen (roosa) ja eteläiseen (tummanvihreä) osaan. Vertailu Suomen murrealueisiin (Paina ”Show dialectal regions” -painiketta) osoittaa, että Keski-Pohjanmaan populaatio sijaitsee mielenkiintoisesti Pohjanmaalle työntyvän Savon murrepiikin (savolaiskiila) alueella.
Etelä-Pohjanmaan populaatio jakautuu pohjoiseen (roosa) ja eteläiseen (tummanvihreä) osaan. Vertailu Suomen murrealueisiin (Paina ”Show dialectal regions” -painiketta) osoittaa, että Keski-Pohjanmaan populaatio sijaitsee mielenkiintoisesti Pohjanmaalle työntyvän Savon murrepiikin (savolaiskiila) alueella.
Pohjoisessa Lappi erottuu omaksi populaatiokseen.
Pohjoisessa Lappi erottuu omaksi populaatiokseen.
Lisää rakennetta Kainuun alueella.
Lisää rakennetta Kainuun alueella.
Hajaantuneesta itäpopulaatiosta erottuu populaatio (tummanliila), joka ulottuu Kymenlaaksosta Keski-Suomeen.
Hajaantuneesta itäpopulaatiosta erottuu populaatio (tummanliila), joka ulottuu Kymenlaaksosta Keski-Suomeen.
Itäpopulaatio jakautuu etelä-pohjois-suunnassa.
Itäpopulaatio jakautuu etelä-pohjois-suunnassa.
Länsi-Savo (oranssi) erottuu Savo-Karjalan (vihreä) populaatiosta.
Länsi-Savo (oranssi) erottuu Savo-Karjalan (vihreä) populaatiosta.
Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala eroavat toisistaan.
Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala eroavat toisistaan.
Lounais-Suomi jakautuu itäiseen (taivaansininen) ja läntiseen (punainen) ryhmään.
Lounais-Suomi jakautuu itäiseen (taivaansininen) ja läntiseen (punainen) ryhmään.
Viimeinen jako erottaa Lounais-Suomessa Varsinais-Suomen (punainen) ja Pirkanmaan ryhmät (kulta).
Viimeinen jako erottaa Lounais-Suomessa Varsinais-Suomen (punainen) ja Pirkanmaan ryhmät (kulta).